Henry Taavitsainen
marraskuu 2016

Totuuden siemen

Viime viikkoina uutisvirtaani ja seuraamiini SoMe-kanaviin on uinut lukemattomia totuuden jälkeistä aikaa käsitteleviä kirjoituksia ja ajatuksia. Niistä useimmissa pohditaan USA:n presidentinvaalien kampanjointia ja ehdokkaiden viestintää sosiaalisessa mediassa, erityisesti Facebookissa ja Twitterissä.

Ottamatta kantaa ehdokkaiden paremmuuteen tai itse äänestyksen lopputulokseen, tahtoisin pohtia tarkemmin tuota post-truth-ilmiötä, sillä ehdokkaiden viestinnässä ja retoriikassa on paljon opittavaa markkinoinnin ammattilaisillekin. Elämme totuudenjälkeistä aikaa. Kyllä, mutta ei se totuudenjälkeisyys ole Facebookin tai Twitterin aikaansaama uusi ilmiö. Viestin esittäjän olemus ja tunne ovat aina olleet viestin perillemenon kannalta itse viestiä vaikuttavampia. Ethos, pathos ja logos, tuossa järjestyksessä. Kerrottavan asian järkiperusteiden osuus viestin perillemenossa on hyvin vähäinen, siksi sitä voidaan perustellusti kutsua totuuden siemeneksi. Viestin esittäjän tunnelataus ja esiintyminen ovat maaperä ja lannoite, jotka saavat viestin itämään ja kasvamaan, jopa muuttamaan karvaan puolitotuuden helposti nieltäväksi ja maukkaaksi totuuden hedelmäksi.

Totuutta tavoittelevien idealistien – jollaiseksi itsekin usein tunnustaudun – on helppo halveksua puhetaitoa ja väittää retoriikan olevan alhaista mielen manipulointia piilotettujen tunteiden kautta. Ja siinä he ovat tietenkin täysin oikeassa. Mutta mikäli vastapuoli tunnistaa ei-älyllisen runoilun aiheuttaman primitiivireaktion oivaksi työkaluksi levittää omiin tarkoituksiinsa soveltuvaa tietoa, ei populistien voitto ole mikään ihme. päinvastoin.

Tunnereaktio kun on voimakkaampi kuin älyllinen analyysi, mantelitumake reagoi aivokuorta nopeammin. Republikaanit (samoin kuin persut, kansallissosialistit ja muut monet muut populistit kautta aikojen) ovat tieteenvastaisuudestaan huolimatta oivaltaneet tuon evoluution myötä kehittyneen selviytymis- ja energiansäästöohjelman toiminnan varsin hyvin, ja siksi onnistuneet kansan syvät rivit tavoittavassa kenttätyössään kilpakumppaneitaan paremmin.

Jos ihmisen ajattelua ja toimintaa haluaa muuttaa, hänet täytyy ensin kohdata kasvokkain. Laskeutua hänen kanssaan samalle tunnetasolle, kuunnella ja esiintyä helposti lähestyttävällä tavalla. Luottamuksen synnyttyä on helppo lähteä kuljettamaan kuulijaa haluttuun suuntaan. Tunne on siis tärkein, aukottomatkaan järkiperustelut eivät kanna pitkälle, mikäli niiden esittäjä ei onnistu vetoamaan kuulijoidensa tunteisiin.

Ihmisten kohtaaminen ja heille puhuminen on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Siksi ne, jotka sen taidon hallitsevat, hallitsevat kaikkea muutakin.

Pelkkä totuuden siemen ei tuota hedelmää, ellei sitä laita itämään ja istuta ravinteikkaaseen maaperään.

Jaa Artikkeli
Henry Taavitsainen / Mixed Marketing Artist / Logician & Magician / Dot Connector